Dereka.net - etusivulle Dereka Linkit Vieraskirja

« Takaisin Koulutöitäni -sivulle


Essee: Sokeria kahvilla

Mieleeni palaa sisareni lapsuusajan ”kahvikulttuuri”. Kuppi puolilleen kahvia, välillä lähes kymmenkunta lusikallista sokeria, kunnon sekoitus niin, että pöytä tuskin välttyy kahvitahroilta ja lopuksi kuppi täyteen maitoa. Puolet kahvia, puolet maitoa. Sokeria maitokahvilla. No, kaikillahan on omat suosikkinsa. Sen kertoo jo nykyaikaistuneen kahvilan menu. Kahvia voi tilata mitä laatua tahansa, minkä makuisena vain, kylmänä tai kuumana… Vain mielikuvitus on rajana nykymaailman kahvinjuojilla.

Kahvi yhdistää yllättävän monia ihmisiä heidän edes tajuamatta sitä. Miljoonat ihmiset maailmassa juovat kahvia ja joka päivä esimerkiksi kahviloihin kokoontuu lukuisa joukko kahvin ystäviä. Suomalaiset ovat ehdotonta kahvinjuojakansaa. Kahvi.net:in tilaston mukaan suomalaisten kahvin kulutus on noin 9-10 kg henkilöä kohden. Tämä määrä saa suomalaiset maailman kahvin kulutuksen kärkipäähän. Ja kärjessä Suomi onkin ollut jo usean vuoden ajan.

1600-luvulta saakka Eurooppaan on tuotu huomattavia kahvieriä. Vuosisatojen saatossa Euroopan maista esimerkiksi Ranskaan ja Italiaan on kehittynyt muille maille osviittaa antava kahvikulttuuri. Kuten jo edellä mainitsin, on vain mielikuvitus rajana kahvinjuojilla. Moni valitsee nykyään espresson tai café au laitin tavallisen suodatinkahvin sijaan. Espresso tulee Italiasta ja cafe au lait Ranskasta. Espresson nimi onkin italiaa ja tarkoittaa nopeaa kupillista kahvia.

Suomessakin on juotu kahvia jo kauan. 1700-luvun alkupuolella saapui Suomeen kahvi, siitä saakka tuo höyryävä juoma on kuulunut elämäämme. Toisen maailmansodan aikana kahvi joutui säännösteltävien aineiden listalle. Kahvia tuli korvaamaan korvikkeet ja vastikkeet. Korvikkeessa oli hitunen aitoa kahvia esimerkiksi jauhon, voikukanjuuren tai viljan seassa. Vastike oli puolestaan pelkkien korvaavien aineiden sekoitusta. Kahvia, tai sen korviketta oli ja on yksinkertaisesti pakko saada. Samoin sokeria säännösteltiin. Muistan kuinka mummo ja pappa kahvipöydässä kertoivat, että heidän nuoruudessaan jopa pieni sokeripala oli halkaistu neljään osaan että jokainen lapsi sai sokeria. Nykyaikaan kun vertaa, tuollainen sokeripalan halkominen kuulostaa aika erikoiselta, mutta siihen aikaan se oli pakko mikäli sokeria mieli saada. Joillekin kahvinjuonti on jopa eräänlainen pakkomielle, tähän ”pakkomielteeseen” heidät ajaa kahvin sisältämä kofeiini. Paihdelinkki.fi kertoo tämän kofeiinin olevan maailman suosituin huumaava aine. Kahvin lisäksi sitä löytyy myös kolapavuista ja teestä. Kofeiinin nauttiminen aiheuttaa elimistössä tiettyjä pieniä muutoksia, esimerkiksi aineenvaihdunta vilkastuu ja/tai kehonlämpö nousee. Tavallinen kahvikupillinen sisältää noin 75 milligrammaa kofeiinia ja jo 350 milligramman päivittäinen annos aiheuttaa fyysisen riippuvuuden. Se tarkoittaa sitä, että säännöllisen käytön keskeyttäminen aiheuttaa selkeitä vieroitusoireita, joista yleisin on paha päänsärky, joka helpottuu kofeiinilla. Mutta tähänkin on nykymaailmassa ratkaisu, kofeiinittomat kahvit.

Minun itse on saatava kahvia päivittäin. Mikäli ”pakollinen” kahviannos etenkin aamulla jää väliin, on odotettavissa koko päivän kestävä päänsärky. Tämä on seurausta siitä, että lähes päivittäin yli 15 vuoden ajan olen kahvia juonut.

Ensimmäisillä kerroilla kun kahvia maistoin, isä antoi maitokahvia minulle lusikastaan. Kun kahvia opin sitten juomaan, eli noin kaksi- tai kolmivuotiaana, heräsin välillä isän kanssa keskellä yötä juomaan kahvia ja syömään nakkeja isän lähtiessä lumitöihin. Kahviin liittyy eräs toinenkin talviaikainen lapsuusmuistoni. Mummon ja papan kanssa pakattiin pulkkaan halkoja, eväitä ja termoskannullinen kuumaa kahvia, ja mentiin Villerikuopalle, papan omistamalle hiekkakuopalle. Paistettiin makkaraa ja juotiin kahvia. Vieläkin kuulen mummon naapurilta ”Villerikuopalle makkararetkelle” –juttuja, olinhan siitä silloin niin innoissani. Hieman vanhempana jo muutettuamme Hattulaan, ”naapurin likkojen” kanssa vietiin kahvit ulos ja juotiin auringon säteiden lämmittäessä. Siitä tuli jotenkin niin aikuinen ja hieno olo, syytä en osaa sanoa.

Se vasta vastuullinen tehtävä olikin, kun yläasteella ollessani luokkani ilmoittautui vapaaehtoisena vanhempainiltaan tarjoilemaan. Siellä sitten kaadeltiin kahvia ja teetä ja tarjoiltiin pullaa sekä keksejä rehtoria ja opettajia kuunteleville vanhemmille. Luokkamme sai siitä mukavaa palautetta ja luokan kassaankin tuli hieman rahaa. Yllättävän monella tapaa kahvi liittyy muistoihimme ja elämäämme tavalla tai toisella.

Kuinka mukava onkaan lukea esimerkiksi hyvää kirjaa seurana kupillinen kahvia. Ja kuinka helppoa onkaan keksiä kahvikupin äärellä tai jopa kahvista puhuttavaa hiljaisuuden ollessa suurimmillaan esimerkiksi ensitapaamisella uuden tuttavan kanssa. Kahvi on kaiken muun hyvän lisäksi myös erinomainen ajanviete. Juomalla esimerkiksi kaveri seurana kahvia, saa uskomattoman helposti aikaa kulumaan.

Minun mielipiteeni on, että kahvi on erittäin hyvä keksintö. Se kuuluu ja tulee aina kuulumaan elämääni.


« Takaisin Koulutöitäni -sivulle

© Dereka 2007