Dereka.net - etusivulle Dereka Linkit Vieraskirja

« Takaisin Koulutöitäni -sivulle


Kurt Vonnegut & Teurastamo 5

Kun katson tämän kirjan, Kurt Vonnegutin kirjoittamaa Teurastamo 5:n etukantta, näen vanhahkon kirjan mikä ei vaikuta kovinkaan kiinnostavalta. Kirjan nimi on typerästi tavutettu ”Teuras-tamo 5” eri riveille, vaikka hieman fonttikokoa muuttamalla sen olisi hyvin mahduttanut samalle riville. Kannesta ei saa missään nimessä siistiä vaikutelmaa, fontit joilla on kirjoitettu kirjailijan nimi ja kirjan nimi eivät soinnu toisiinsa, väritystä olisi voinut myös harkita toisin. Vanhat kansipaperit on leikattu ja laitettu kontaktimuovilla paikoilleen, kirjan oma väri, keltainen, paistaa punaisten leikkeleiden takaa. Ei houkuttelevaa, ei ollenkaan. Käännän kirjan ympäri ja katson takakantta. Miehen naama katselee minua. Hänellä on kädessään savuke. Takakannen tekstit on peitetty kirjaston lainaustiedoilla. Sekään ei ole hyvä. Jos kansien mukaan valitsisin, en tätä kirjaa missään nimessä lainaisi, saati lukisi. Odotuksia kirjan sisällöstä ei vain tule, nimestä voisi päätellä jonkinlaista raakuutta ja verisiä asioita..

Ensimmäisen 40 sivun aikana ei tapahdu juuri mitään. Päähenkilö vain muistelee hieman sotaa ja käy keskustelemassa toverinsa kanssa. Tässä vaiheessa ainakaan ei ole ilmennyt pahemmin mitään kovin raakaa. Muutamia mainintoja löytyy tulevasta, ja se saa mielenkiinnon pysymään edes jotenkin yllä. Muuten teksti on mielestäni kovin tylsää ja kuivan oloista. Lähes jokaisen kappaleen lopettaa lause: ”Niin se käy.” En odota enää kirjalta kovinkaan paljoa. En ainakaan sitä julmuutta ja raakuutta mitä nimi kertoisi kirjassa olevan. Odotan kohtauksia missä voisi olla sodasta, sotavankiudesta tai vastaavasta.

Kirjassa on vähän vajaa 200 sivua yhteensä, ja nyt noin puolessa välissä kirjaa ollessani voin todeta kirjan sisällön hieman parantuneen. Billy Pilgrim on joutunut sotavangiksi ja erityisesti sotavankikohtaukset saavat mielenkiintoni. Niitä kohtia oikeastaan odotankin. Tapahtumat hyppivät vähän miten sattuu päähenkilön ajatusten siirtyessä joko tulevaisuuteen tai menneeseen. Avaruusolentojen mukaan tuleminen ei mielestäni juurikaan paranna kirjan sisältöä, tekee siitä lähinnä naurettavan oloisen. Mielestäni ainoa lukemisen arvoinen asia tässä kirjassa on saada lisätietoa toisesta maailmansodasta. Raakuus ja julmuus ovat aiemminkin saaneet minut lukemaan jonkun tietyn kirjan, siksi valitsin tämänkin. Nimihän on sellaisiin asioihin viittaava. Tuskin kukaan voisi uskoa ”Teurastamo 5” nimen liittyvän esimerkiksi rakkauteen ja kukkasiin? Toivon että kirjan loppuosassa olisi edes hieman enemmän sitä mitä odotin, ettei tämä lukukokemus jää täysin tyhjäksi. Toisaalta taas on ihan mukava lukea itselle uudenlaista ja erilaista tekstiä, olenhan tottunut lähes vain suomenkielisten kirjailijoiden sotakirjoihin. Lukuun ottamatta muutamia elämänkertoja. Tämä kirja edustaa kuitenkin minulle täysin erilaista ja uutta tyyliä, se on myös yksi syy miksi jatkan tämän lukemista ihan suhteellisen mielenkiinnon kanssa.

Kirjan loppu osa on huomattavasti kaikista paras osa. Lopussa kuvataan tarkemmin Dresdenin pommitusta, jossa kuoli 135 000 ihmistä. Lisäksi kerrotaan esimerkiksi Billy Pilgrimin olosta Tralfamadoren planeetalla avaruusolioiden katseltavana eräänlaisessa ”eläintarhassa”. Sotaa ja avaruuselämää kuvaavat kohdat ovat mielestäni kaikista mielenkiintoisempia. Odotukseni tosin eivät juurikaan toteutuneet. Sodasta kyllä kirjassa kerrotaan, muttei niin tarkasti ja yksityiskohtaisesti kuin toivoin. Tältä kirjalta oikeastaan nimen ja alun perusteella odotin raakuutta. Sitä ei vain pahemmin löytynyt.

Koko kirjan ajan mukana oli myös pieniä määriä eräänlaisia rivouksia. Esimerkiksi Billy Pilgrim viedään avaruuteen Tralfamadoren planeetalle, myöhemmin hän saa seurakseen naisen, Montanan, joka oli nuorempana näytellyt sen ajan pornoelokuvissa. Lisäksi kirjassa kerrotaan sotilaiden mukana olleista kuvista, alastomia naisia jne. Yhdessä kohdassa Billy menee New Yorkissa sijaitsevaan ”rihkamakirjakauppaan” ja siellä on mahdollisuus salaa katsella pornoelokuvia. Ehkä tämä seksistisyys jne. on osa niistä syistä, mitkä kiinnostivat 1970-luvun alun ihmisiä. Tiedä sitä.

Minulle tämä kirja ei antanut juuri mitään, ehkä vain kiinnostuksen Dresdenin pommituksen tarkempaan tutkiskeluun. Olen kuitenkin kiitollinen että meidän piti lukea vaikuttaneita tekstejä, enhän koskaan muuten ilmeisestikään olisi lukenut Kurt Vonnegutin tuotantoa.


« Takaisin Koulutöitäni -sivulle

© Dereka 2007