Dereka.net - etusivulle Dereka Linkit Vieraskirja

« Takaisin Dereka -sivulle


Puola 2007

Klikkaamalla kuvaa se aukeaa suurempana.
Kuvia en ihan siitä syystä pistänyt enempää, että kuvia Auschwitzista löytyy esim. Googlettamalla hyvin paljon.

Kesäkuussa sain tietää ihanilta kummeiltani, että he kustantavat matkani Puolaan. Olin ihan innoissani alusta saakka ja aloin suunnitella matkaa heti, kun sain siitä tietää. Ajankohtana oli 10.-13.07.2007 ja vaikka viettäisimme Puolassa vain kolme yötä, näkisimme ne minulle olennaisimmat asiat; Auschwitzin, Kazimierzin ja ylipäätään Krakovan kaupunkia.

Lähtöpäivä lähestyi ja olin pakannut hyvissä ajoin, en tahtonut matkan epäonnistuvan millään muotoa ainakaan omasta syystäni, joten laukustani löytyi vaikka mitä aina ompelutarvikkeista kertakäyttösadetakkiin (ja kaikkea siltä väliltä). Viiden pintaan 10.07.2007 tiistaina mua tultiin hakemaan, kuskina kummitätini poika Juuso ja Juuson seurana Juuson kaveri Henkka ja tietenkin matkaseurani, kummitätini Ritva. Sisu oli kamala jättää kun itse lähti matkoille, en kai koskaan oo ollu siitä neljää päivää erossa. äitini onneksi oli luvannut hoitaa Sisua, joten sen suhteen ei ollut mitään murehdittavaa. Lähdimme ajelemaan kohti Helsinkiä ja lähes koko matkan ajan juteltiin kummitätini kanssa kaikenlaisesta toiseen maailmansotaan liittyvästä; juutalaisvainoista, keskitysleireistä, natseista, aiheeseen liittyvistä kirjoista jne.

Kentälle päästyämme alkoi jännittämään jo aika paljon, koska en ollut aikaisemmin ollut koskaan lentokoneessa. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja koneeseen päästiin - heti silmänilona k o m e a puolalainen joku lentosetä, joka siellä koneessa jakeli juotavaa jne. Nousu ja lasku ei ollut ollenkaan kamalia ja lentokoneesta näki maisemat aivan uskomattoman upeasti. Ihan erilaista katsella netistä lentokoneissa otettuja kuvia kun itse katsella niitä maisemia sieltä pilvistä. Varsovaan ei kestänyt lentää kun vajaa pari tuntia, siellä sitten jonkun aikaa odottelua ja turvatarkastus - kaiken ne katso. Paljon tarkempaa kun Helsingissä... Päästiin Krakovan koneeseen ja Krakovaan ei kestänyt lentää kun vajaan tunnin. Sen jälkeen alkoikin kauhun hetket; lähdettiin taksilla lentokentältä hotellille ja kuski oli joko päästään vialla, turisteja pelottelevaa mallia tai muuten vaan ihan sekopää. 40 kmh -rajoituksen alueella äijä ajeli 97 kmh ja se tie oli kapea ja kaiken lisäksi ei ollut edes katuvaloja. Kyydin pelottavuudesta huolimatta päästiin perille tutustumaan neuvostoliitto -tyyliseen hotelliimme.

Hotelli oli tosiaankin varmaankin joskus neuvostoliittovuosina rakennettu ja todettiin, että vakoilijoiden ois ollut äärettömän helppo salakuunnella ihmisiä. Seinät oli kun paperia ja yön aikana jostain oli kuulemma kuulunut kuorsausta, mä en tosin kuullu (ylläriylläri) yhtään mitään. Onneks hotellihuoneen kylppäri oli vasta rempattu ja se oli ainakin ihan mukava, eikä muutenkaan silleen valittamista, mitä kahden tähden hotellilta voi odottaa? ;)

Herätys kello 6:45 ja aamupalalle. Uskalsin maistaa puolalaista kahvia (kawa) ja siihen tietty maitoa, se oli paljon parempaa kun Suomessa. En sitten tiedä onko se nimenomaan sen hotellin kahvi, mutta se oli ainakin hyvää. Kasin pintaan palloiltiin jo Krakovan keskustassa (mentiin muuten heti pummilla bussissa :D). Ennen junailua vaihdoin 115 euroa zlotyiksi, oli kiva leikkiä porvaria. Muistaakseni 9:15 lähti juna kohti Oswiecimia eli Auschwitzia. Vihdoinkin pääsisin sinne mihin olin jo yläasteelta saakka halunnut! Junamatkan aikana totesin saksalaisten olevan kamalan kovaäänisiä, joku saksalaistyttö puhu koko matkan niin kovaa, että varmaan puolet junasta kuuli sen mesoamisen; ovista huolimatta. Ihmekään jos juutalaisia pelotti jo pelkkä SS-miesten ääni... ;D Maisemat oli aivan ihania, lähes koko matkan ajan oli sellasia talonauhoja kaikkialla ympärillä peltojen ympäröiminä. Upeita maisemia, niin kaunista. Mietittiin, kuinka monessa niistäkin vanhoista maalaistaloista oli juutalaiset piilotellu toisen maailmansodan aikana?

Monen pysähdyksen jälkeen oli vihdoinkin Oswiecim. Noustiin junasta ja lähdettiin juna-asemalta kävelemään kohti keskitysleiriä (kummisetäni mukaan mentiin siis leireilemään ;D). Nähtiin puolalaista kylämiljöötä, aivan ihana kukkakauppa, puolalaisten koiranpitokulttuuria (koirat oli irti ja juoksi ihmisten edellä / perässä, ei onnistuis Sisun kanssa....) ja kysyttiin neuvoa, missä päin on Auschwitz. "Prost prost" ja niin me mentiin suoraan ja löytyhän se camppi vihdoinkin. Heti leirille päästyäni totesin, että vaikka olin ladannut kaikki kameran patterit, oli toiset neljä patteria sanonut itsensä irti. Niinpä oli pärjättävä vain puolilla pattereista...

Arbeit Macht Frei -portin näkemistä olin todellakin odottanut ja tuli siitä(kin) kuvia otettua. Jo pelkästään Auschwitz I oli kooltaan paljon isompi, mitä koskaan olin kuvitellut. Olisin toivonut näkeväni enemmän sitä "keskitysleirin todellisuutta", mutta Auschwitz I onkin enemmän museomaisempi kuin Birkenau. Kuvia tuli otettua, kaikenlaista tuli ihmeteltyä ja nähtyä, ties kuinka montaa asiaa tuli ajateltua ja pohdittua kummitädin kanssa. Ostin Auschwitz -kirjan (69 zl), suomenkielisen pikkuoppaan Auschwitzista ja postikortteja. Puolalaisia rinkeleitäkin maisteltiin...

Auschwitz II:een eli Birkenauhun mentiin taksilla ja taksikuski kertoi koko ~3 km matkan kaikenlaista natsien touhuista. Huimat 15 zlotya maksoi takseilu Birkenauhun. Kiipesimme heti nk. Kuolemanportin päällä olevaan vartiotorniin, mistä näki koko Birkenaun alueen. Aivan järkyttävän suuri alue, silmänkantamattomiin parakkeja, parakkien raunioita, piikkilankaa... Ihan älytön paikka. Ei sitä koskaan voi kuvitella niiiiin suureksi, ellei itse ole käynyt siellä. Jo pelkästään kaasukammioille johtavat raiteet - PITKäT. Mentiin ensiksi miesten puolelle leiriä, missä oli puuparakkeja. Parakit oli rakennettu 52 hevoselle, mutta "parhaimmillaan" niissä "asui" noin 1000 juutalaista. Vieläkin seinissä oli hevosille tarkoitetut kiinnitysrenkaat.. Pääsin näkemään sitä keskitysleirin todellisuutta, sillä Birkenaussa oli jätetty monia asioita entiselleen / entisöity. Käymäläparakit oli melkosen järkyttävät, varsinkin kun on lukenut niistä(kin) monesta kirjasta. Ja sitten ne "sängyt"... järkyttäviä.

Käveltiin raiteita pitkin leirin päätyyn, mihin oli ajettu suoraan junilla ja kävelytetty ihmiset kaasutettavaksi. Kaasukammiot krematorioineen oli vain raunioina, mutta siltikin niistä näki, mistä ihmiset oli niihin kävellyt. Leirin päädyssä oli jättikokoinen monumentti, missä oli usealla eri kielellä kirjoitettu muistosanoja. Lähdettiin kävelemään naistenleiriä kohden ja pysähdyttiin krematorion taakse. Siellä oli muutama hautakiven näköinen kivi, missä luki, että kivien takana olevaan kuoppaan (missä oli vettä) oltiin ajettu juutalaisten tuhkaa. Jätettiin kivien päälle muistokivi...

Naisten puoli leiristä oli "paremmuudestaan" huolimatta myöskin kamala. Vaikka seinät oli rakennettu tiilistä, ei niitä siltikään voinut kutsua tiiviiksi. Ikkunoiden reunoissa oli isoja reikiä ja voi vain kuvitella, miten helvetillisen kylmiä parakit olivat talvella. Kesällä taas ei mihinkään päässyt pakenemaan kuumuutta.. Alimmaiset "sängyt" oli betonilattialla, sen päällä oli ennen vain mätiä olkia ja siinä piti ihmisparkojen maata. Kaksi ylempää makuupaikkaa sentään oli puupohjaisia. Siellä täällä näki kukkasia, muistoseppeleitä, kuvia, muistokiviä. Muutamassa parakissa oli ihan satunnaisen makuupaikan reunalle jätetty kukkanen, joka oli jo kuivunut. Tuli ajatelluksi, että oliko sellainen ihminen jättänyt sen kukan siihen, joka oli viettänyt osan elämästään nimenomaan kyseisellä "sängyllä".... Oltiin jo kävelemässä kohti pääporttia, kun alueelle ajoi musta auto. Muutoin autoilla ei alueelle saanut tulla, mutta nähtiin kyydissä kaksi hyvin vanhaa henkilöä, mies ja nainen. Auto ajoi naistenleiriin ja takapenkillä ollut vanha nainen osoitti kädellään suuntia - ilmeisesti kyseessä oli Auschwitzista pelastunut?

Takaisin Krakovaan tultiin bussilla (huimat 7zl / henkilö). Bussi oli niin täynnä, että ihmisiä seisoi sen käytävälläkin. Onneksi päästiin ensimmäisten joukossa bussiin ja päästiin istumaan.. Bussimatkan jälkeen alettiin etsimään ruokapaikkaa ja päädyttiin aivan ihanaan ravintolaan aika lähelle Rynekiä (sitä ei sillon vielä tiedetty). Tilasin Spaghetti Bolognesen ja sain alkukeitoksi aivan jumalaisen ihanaa tomaattikeittoa. Koskaan en ole ajatellut tomaattikeitosta pitäväni saati sitä maistavani, mutta se oli jotain uskomatonta, ihanaa! Pääruokakin oli erittäin hyvää, vaikken kaikkea jaksanutkaan syödä alkukeiton takia.. Ruoan jälkeen suunnistettiin takaisin kohti hotellia ja itsellä ainakin uni tuli melkein heti, kun sänkyyn pääsi.

12.07.2007 keskiviikkona ohjelmassa oli sitten shoppailua ja Krakovan kiertelyä. Menimme ensiksi Kazimierzin alueelle, joka on nk. juutalaisalue. Siellä oli ollut käsittääkseni Krakovan Ghetto. Monet talot olivat yhä sodan aikaisessa kunnossa... Käytiin yhdessä ihanassa kirjakaupassa, missä oli vaikka kuinka paljon juutalaisvainoihin liittyviä kirjoja, miksei niitä ole kaikkia suomennettu? :\ Kazimierzin jälkeen mentiin käymään juutalaisten hautausmaalla ja sen jälkeen lähdettiin tutustumaan Krakovan keskusaukioon, Rynek Glownyyn. Aivan mahtava paikka, paitsi että siellä oli puluja ihan liikaa. Päästiin ajelemaan hevosvaljakollakin.. Valittiin hyvältä näyttävät hevoset, sillä näin yhdeltä hevoselta puuttuvan kengän. Hevosen kavio oli ihan naulanreikiä täynnä, ihan lohkeillut ja kamalan näköinen, ja siihen vaan lyötiin uusi painava kenkä päälle ja matka jatkui - hevosen ontumisesta huolimatta. Rynekin jälkeen suunnattiin suureen ostoskeskukseen Galeria Krakowskaan. Liikkeitä 270 kappaletta, kerroksia muistaakseni kolme. Lähes koko päivä menikin ostoskeskuksen kiertelyyn ja ruoan (oli ihan älyhyvää pizzaa, vaikka olikin vaikeaa selittää pizzerian myyjälle jauheliha + ananas.. :D) jälkeen suunnattiin taas kohti hotellia. Käytiin vielä nopeasti hotellin vieressä olevassa ostoskeskuksessa nimeltä Tesco. Eläinkaupassa eläinten olot järkytti; pienessä altaassa (oikeasti pieni, ehkä 30 x 30 x 30 cm) oli tyyliin 20 kilpikonnaa, hamstereita oli pikkusessa häkissä varmaan 15 ja ne makas ja käveli toistensa päällä jne..

Aamulla käytiin suunnitelmiemme mukaisesti Tescossa ja siellä paloi rahaa. Hyvä että just ja just rahat riitti (olin vaihtanut siihen mennessä 200 euroa ja vaihdoin vielä 70 euroa). Oli hassua, että ruokakaupassa oli lääkkeitä myytävänä :p

Krakovan lentokentällä mainitsin Ritulle, että olisi kiva nähdä mitä yhdessä takahuoneessa tehtiin, sieltä kun kävi vartija tms vähän väliä katsomassa läpivalaisulaitteita jne. Istuttiin sitten jo lentokoneelle menevässä bussissa, kun lentokenttävirkailija tuli kyselemään minua nimeltä. Annoin tavarani Ritulle, koska oletin bussin odottelevan. Niinpä pääsin sinne takahuoneeseen ylikomean kaljupään kanssa :p Hän halusi tietää, mitä laukussani oli, sillä läpivalaisulaite näytti siellä olevan vieterin jne. Laukku oli lukossa > avain Ritulla, jonka bussi oli vienyt jo koneelle, joten annoin vartijalle luvan hajottaa yhden lenksun laukusta, että vetoketjun sai auki. Sitten selvisi, että vieteri oli rasvapurkkini (pumppupullo) vieteri ja toinen epäilyttävä oli vinkuva Sisun lelu :D

Pääsin kuin pääsinkin lentokoneelle ja matka kohti Suomea alkoi. Varsovasta ostin tuliaisviinoja ja karkkia, sinne ne loput rahat menivätkin...

Kiitoksia aivan uskomattomasta matkasta ihanille kummeilleni!


« Takaisin Dereka -sivulle

© Dereka 2007